Ennen kuin kaadan tänne taas lisää arkkitehtuurinörtteilyä, ajattelin blogin nimenmukaisesti postata seuraavaksi 3D-mallintamisesta.
Parantolan projekti on ollut tässä arviolta nyt nelisen viikkoa työstössä. Toki, ajankäyttö on kohdistunut enimmäkseen niille illoille, kun muu elämä ei ole ollut repimässä toisaalle. Myönnettäköön, että viime postauksen jälkeen homma lähti ehkä hiukan laukalle, ja viimeisen viikon aikana tunteja projektiin on kertynyt hieman enemmän.
Mallinnusta jarrutti pitkään oikeiden mittasuhteiden löytäminen, joka pakotti sekä kenttätyöhön että referenssikuvien etsimiseen erilaisista arkistoista. Onnekseni, sekä epäonnekseni, pari päivää sitten kello kahdelta aamuyöstä, satuin löytämään Suomen elinkeinoelämän keskusarkistosta vuoden 1906 kivilinnan pohjapiirrustukset. Piirrokset ovat peräisin Högforsin valimolta, joka vastasi parantolan lämmityslaitteiden asentamisesta. Koska arkkitehtuuri on pysynyt suurilta osin samana, pystyin hyödyntämään näitä piirrustuksia kätevästi varsinkin niihin kipukohtiin, joiden mitoista tai kulmista en osannut silmämääräisesti sanoa mitään.
Ohessa kuva, jonka olen ottanut Blenderissä ylhäältä alaspäin (Z-akselilla). Ensimmäisen kerroksen pohjapiirros on tuotu ohjelmaan referenssikuvana, sekä siirretty alimmaksi tasoksi.
Näkymä pohjapiirroksesta, kun akselia on hieman kallistettu.
Ennen pohjapiirroksen löytämistä suuntaa antavana kuvana toimi hetken aikaa näyttökaappaus Google mapsin satelliittikuvasta, joka on otettu suunnilleen ylhäältä alaspäin. Tällä metodilla kuvalle tuli huono resoluutio, ja katon harjat peittivät seinien todelliset muodot. Ei hyvä.
Pohjapiirroksen lisäksi kipuilua on ollut perspektiivikuvien tulkitsemisessa. Rakennus on korkea, jolloin jokainen siitä otettu kuva kertoo omaa tarinaansa ottokulmalla sekä kameran polttovälillä.
Aloin jossakin kohtaa miettimään, josko Hyvinkäällä olisi käytettävissä dronekuvaaja, joka ottaisi rakennuksesta siistit kuvat edestä päin.. ehkäpä tulevaisuudessa.
Ohessa kuvia projektin matkan varrelta, ennen pohjapiirroksia. Ensimmäinen kuva oli nopealla tahdilla tehty luonnos, jolloin kuvittelin saaneeni Sandelininkadun puoleiset parvekkeet kohdalleen.
Jälkikäteen olen tälle hieman naureskellut, sillä mittasuhteethan ovat aivan pielessä.
Jälleen Sandelininkadun puolelta. Tässä keskityin siirtelemään mittasuhteita verkosta löytyneen perspektiivikuvan pohjalta (Kiitos Sampalle, jonka kuvagalleriaa on muutenkin tullut selailtua vuosien varrella).
Edelleen mittasuhteiden hakemista. Kävin kentällä ottamassa kuvan, jonka kuvittelin olevan suhteellisen suorassa. Edelleen perspektiivi vääristää, mutta tällä otoksella pääsin pisimmälle päätyparvekkeiden sijoittamisessa.
Jossakin kohtaa perfektionistin tulee lukita päätös ikkunoiden ja ovien sijainneista. Fokukseni siirtyi pitkälti siihen, että kokonaiskuva näyttää suhteellisen oikealta.
Tässä kohtaa olin innostunut mallintamaan myös tornin, sekä etuoven ympäristöä.
Sandelininkatuun keskittyneenä olin jättänyt rakennuksen takaosan hieman heitteille. Mittasuhteet olivat toisen siiven osalta edelleen hukassa (tässä kohtaa en ollut käyttänyt pohjapiirrustuksia).
Jotta mallinnuksessa säilyy hauskuus, tulee välillä tehdä jotain muutakin kuin tapella mittasuhteiden kanssa. Mallinsin etuoven sekä ensimmäisen ikkunan.
Leikittelin Blenderin valaistuksella, ja lisäsin hieman väriä ikkunaruutuihin.
Lisää yksityiskohtia. Olin tässä kohtaa julkaissut ensimmäisen postaukseni, ja tuijottelin intensiivisesti valokuvia. Innostuin tarkastelemaan päätyparvekkeiden kiviornamentteja. En ole koskaan mallintanut vastaavia, joten pohdin hetken oikea lähestymistapaa; tavallista topology-mallintamista vai sculptaamista?
Ornamenttia tarkemmin tarkastellen, totesin sen olevan symmetrinen xy-suuntaisesti. Tämä mahdollistaa sen, että voin käyttää peilausta mirror-modifierilla, jolloin tarvitsee mallintaa vain 1/4 ornamentista.
Päätin kuitenkin jättää ornamentin myöhemmälle, sillä topology-tekniikka tuntui jotenkin kankealta tähän hommaan. Olisi mielenkiintoista kokeilla koukeroiden sculptausta. Pitänee hakea jossakin kohtaa vauhtia youtuben oppivideoista ja yrittää toista lähestymistapaa.
Pohjapiirrosten kulta-aika
Palasin työstämään rakennuksen takaosaa pohjapiirrustusten löytämisen jälkeen. Niinkin hyviä kuin piirrokset olivat, eivät ne ole täysin yksi yhteen parantolan nykyisen rakennuksen kanssa. Tarkastelin siis vielä referenssikuvien avulla eri kulmia varmistuakseni niiden oikeellisuudesta. Tästä syystä myös rakennuksen katto räjäytettiin hetkellisesti kuuhun, sillä se ei seinien siirtelyn jälkeen enää istunut paikalleen.
Kyllästyin myös katselemaan harmaata massaa, joten rakennus sai itseensä hieman väriä. Sandelininkadun puolelle on ilmestynyt lisää pyöreitä ikkunoita (yksi ikkunoista on tällä hetkellä vain placeholder, sillä en ole vielä mallintanut kaarevaa ovea, joka sen paikalle kuuluisi).
Edelleen tulee kuitenkin takapakkeja, kun jokin kulisseissa räjähtää (lue: allekirjoittanut huomaa, että ikkuna on pari senttiä liikaa vasemmalla). Tässä kohtaa sekoilin siis jälleen jotain mittasuhteiden kanssa. Aloin myös työstämään pyörätuoliluiskan kaidetta, joka nyt tässä kuvassa leijuu korkeuksissa oven vieressä. Tornin katto haluaa myös lähteä livohkaan.
Päätin fokusoida hetkellisesti kaiteeseen sekä sen teksturointiin. Bezier curven avulla sai näppärästi luotua kaarevat kaiteenpäät. Tässä tuli opittua taas jotain lisää, sillä curve-meshin käyttö on ollut hankalaa.
Lisäsin malleihin hieman väriä. Jostain on ilmestynyt portaisiin myös ritilä. Prioriteetit kunnossa, ei astella rakennukseen hiekkaisilla kengillä.
Etuovi sekä kaareva ikkuna ovat tässä kohtaa sisennetty, ja ikkunaruutujen meshit saivat heijastavan tekstuurin. Melkoinen laatuharppaus! Tässä kohtaa nämä muutokset tapahtuivat vain omaksi ilokseni, ja tarkoitukseni ei ole vielä lähteä oikeasti teksturoimaan malleja.
Heijastavat shotit vaativat myös Cycles-enginen käyttöä tekstuurien renderöimiseksi, ja se on tarkoitettu juurikin tunnelmashottien ottamiseen. Itse työstövaiheessa objektit ovat edelleen ankean harmaita.
Palaten Sandelininkadun parvekkeiden alle. Toteutin tässä kohtaa kaarevia syvennyksiä.
Yksittäisistä onnistumisista huolimatta kokonaiskuvasta näkee, että edelleen on paljon työstettävää.
Puhumattakaan rakennuksen takaosasta. Katto on vieläkin avaruuden kiertoradalla, vaikka mallin mittasuhteet alkavat olemaan kunnossa. Sen hankkiminen takaisin voisi olla seuraava homma.
Leikittelin valaistuksella lisää, ja mallinsin takaosan pyöreät valot. Hohtoa niihin sai käyttämällä Shading-valikossa Blackbody-nodea, joka yhdistetään objektin emissioon. Blackbodylla pystyy hallitsemaan valon kelvin-asteikkoa, jonka kautta saavutetaan realistisempi valo. Video tästä tuli vastaan jälleen kolmelta aamuyöstä, joka johti tietokoneen avaamiseen.
Vastaavalla tekniikalla mallinsin ja teksturoin lampun etuovea koristamaan.
Heitin myös rakennuksen sisälle spottilampun testatessani ikkunaruutujen tekstuuria. Renderöintikuvassa näyttää nyt siltä, että parantolan sisällä tapahtuu.
Tästähän tuli melko pitkä postaus. Jatkossa pyrin päivittelemään edistymistä enemmän. Varsinaista mallinnussuunnitelmaa en ole luonut, vaan joka kerta tietokoneen avatessani mallinnus lähtee silkasta innostuksesta. Voi olla, että seuraavaksi käyn itse tornin kimppuun.. tai palaan hulluttelemaan tekstuureilla.
Stay tuned.
Seuraava nörttipostaus on jo luonnoksissa odottamassa. Nyt lähden koskettamaan nurmikkoa.
Leave a Reply